Timo ja Anja Tyrväinen kesällä 1975

Perustimme TALJANKA-yhtyeen toukokuussa 1975 ja ensimmäiset julkiset esiintymiset ajoittuivat saman vuoden lopulle. Alkuvuosina kokoonpano vaihteli opiskelevien ihmisten elämäntilanteiden muutoksia heijastellen.

Kun teimme ensimmäisen LP-levymme TALJANKA (Finnlevy) vuonna 1978,  yhtyeessämme esiintyivät allekirjoittaneiden lisäksi Asko Heinonen (kitarat, hanuri, piano, laulu) sekä Lauri Harvilahti (laulu, kitara, huilu). Esikoislevyltä nousi kestohitiksi Huopikkaat, jonka Anja löysi opiskelumatkallaan Leningradista ja käänsi yhden inspiroituneen yön aikana. Esa Nieminen otti tuottajana ensiaskeleitaan musiikkibisnekseen. Häkä Virtanen bassoineen astui kuvioon seurasi sen jälkeen TALJANKAa liki 15 vuotta monissa konserteissa ja levytyssessioissa.

Huopikkaista tuli nopeasti uskomattoman suuri hitti. Itse asiassa siitä tuli suosittu ilman live-keikkojen tukea. Timo oli näet armeijan harmaissa juuri silloin, kun kysyntä olisi ollut suurimmillaan. Itse asiassa Huopikkaat esitettiin 1970-luvulla TVssä vain kerran. Yli vuosi ilmestymisensä jälkeen se nauhoitettiin Kajaanin varuskunnassa MTV:n ohjelmaan SA-Int –show syksyllä 1979.

Kaksi ensimmäistä LP-levyämme koostuivat lähinnä slaavilaisperäisestä musiikista. Niistä jälkimmäinen, KUN KOHDATTIIN (Finnlevy) ilmestyi vuonna 1980 ja sen tuotti Kim Kuusi. Tuossa vaiheessa TALJANKA oli jo saanut sen muotonsa, jossa se on siitä lähtien toiminut. Yhtye vakiintui trioksi, jossa rinnallamme kitaroi ARI SALIN.

Ari Salin oli suomalaisen flamencokitaran kruunaamaton kuningas, meidän silmissämme aivan uskomaton virtuoosi. Vastaavaa emme olleet kuulleet. Bonusta oli se, että Ari Salin oli syvällisesti tutustunut myös venäläisiin mustalaislauluihin. Hän oli ollut 1970-luvulla kitaristina suomalaisessa Hortto Kaalo -yhtyeessä ja säestänyt 70-luvun valovoimaisinta venäläisen mustalaismusiikin tulkkia Rayaa eri puolilla maailmaa. Ajan kanssa osoittautui siunaukselliseksi myös hänen syvä perehtyneisyytensä Latinalaisen Amerikan musiikkiin Andien ylätasangon lauluista perulaisiin valsseihin ja mexicolaisiin rancheroihin.  Tähän musiikkiin hän oli paneutunut mm. Los Camaradas ja DuoCaramba yhtyeissä. Arin lisäksi KUN KOHDATTIIN levyllä soittivat mm. Häkä Virtanen (basso), Kari Lindstedt (sello) sekä Aaro Kurkela (hanuri).

Kolmas albumi MATKAAN (EMI) tehtiin vuonna 1987. Se sisältää lauluja, jotka tulivat meille tutuiksi asuessamme Pariisissa 1980-luvun alkupuolella. Kuten aiemminkin, suurin osa teksteistä oli Timon käsialaa. Tuottajana oli Pedro Hietanen, joka myös soitti hanuria ja pianoa. Erityisen riemastuttava on Neurootikkojen cha-chan hanurisoolo. Mukana soittivat myös Upi Sorvali (rummut), Häkä Virtanen (basso) ja Antero Jakoila (kitarat). Kappaleen Yksinäisyydelle hienon oboe-stemman soittaa Anjan lapsuuden ystävä Aale Lindgren.

Vuonna 1988 äänitimme Yleisradiolle joukon uusia suomalaisia lastenlauluja ja kokosimme niistä konsertin Muksis ja metsän eläimet. Timon suomeksi kääntämä laulu Muksis on tosin venäläistä alkuperää, kotoisin samasta Gena –krokotiilista kertovasta lastentarinasta kuin M. A. Nummisen suosikkilaulu Minä soitan harmonikkaa. Lastenkonsertissa orkesteri oli pukeutunut teeman mukaisesti.

1980-luvulla teimme lukuisia yhteisiä konsertteja Hortto Kaalo -yhtyeen kanssa. Se oli luontevaa, sill Horttojen veljeskaksikko Feija ja Taisto olivat Anjan luokkatovereita kansakouluajoilta.

Anja menetti sydämensä flamencolle jo Huopikkaiden hittiaikana. Pian sen jälkeen alkoivat säännölliset vierailut Espanjaan. Matkojen tarkoitus oli aina nimenomaan aidon flamencon etsiminen sellaisista flamencon pyhistä paikoista kuin Jerez de la Frontera, Cordoba, Granada, Sanlucar – ja tietysti Sevilla. Kursseilla kävime koko perhe. Kesti silti pitkään ennen kuin tohdimme ajatella, että voisimme ottaa flamencovaikutteita Taljankan ohjelmistoon. 1980-luvun lopulla aika oli kypsä.

Neljäs albumimme MIKSET SAAVU (Olarin Musiikki) ilmestyi 1990 tuottajanaan Timo Tyrväinen. Se sisälsi espanjalaisten rytmien ja latinalaisen Amerikan laulujen rinnalla omia kappaleitamme. Vakiokalustoon oli jo muutama vuosi aikaisemmin astunut Petri Ikkelä (hanurit), jonka komea kisällinäyte on kappaleessa Kaikki hoituu. Se oli Aappo I. Piipon suomennos meksikolaisesta klassikkolaulusta Cucurrucucu. Mikset saavu -levyllä olivat mukana myös Häkä Virtanen (basso) ja Mongo Aaltonen (percussiot). Kuunnelkaapa rytmirakennelmaa kappaleessa Kolmen miekan krouvi: percussiot seuraavat perulaista cumbiaa, mutta Arin kitara sykkii flamencomaailmasta periytyvää tangos -poljentoa. Kaiken kaikkiaankin Arin kitara on MIKSET SAAVU-levyn tulinen mauste. Laulussa Riennä, riennä hän jopa imitoi kitarallaan perulaista harppua. Tämä hienoa kitaristi olisi ansainnut paljon saamaansa suuremman huomion.

TALJANKAn viides albumi IMARME (Olarin Musiikki) oli paluu juurille, slaavilaisen musiikin pariin. Levy julkaistiin keväällä 1993 ja sen tuotti Timo Tyrväinen. Nimikappaleen sykähdyttävän sello-osuuden soittaa Kari Lindstedt. Levyn hienoista hanuriosuuksista vastaa Petri Ikkelä. Tällä kertaa Timon pikkuserkku Eerik Siikasaari oli basson varressa. Percussiot soitti Jartsa Karvonen. Kappaleessa Joka päivä, joka yö rytmiryhmä sykkii erityisen komeasti.

Laulun Oi niitä aikoja levytimme yhdessä kahden rakkaan ystävämme, upeiden venäläisten mustalaistaiteilijoiden Nora ja Mihail Ivanovin kanssa. Heidän kanssaan konsertoimme moneen otteeseen 1990-luvun alussa. Suruviesti kertoi Noran menehtyneen keväällä 2007 vähän yli 60-vuotinaana. Misha poistui tästä maailmasta vuonna 2014.

Heti Imarme –albumin ilmestymisen jälkeen muutimme Pariisiin. Niinpä emme päässeet hyödyntämään nimikappaleen ylivoimaista Levyraati-voittoa elokuussa 1993. Ranskaan meidät vei Timon työ OECDssä, mutta iltaisin esiinnyimme ranskalaisille maailmanmusiikin ystäville. Palattuamme Suomeen aktivoitui vähitellen myös Taljanka.

Kun TALJANKA oli toiminut 20 vuotta ja vinyylimaailma oli jäämässä historiaan, oli aika koota yhteen levytystemme helmet. PARHAAT-kokoelman vuonna 1996 (Olarin Musiikki) avasi neljä uutta äänitettä. Ensimmäiset kaksi - Juorutaan ja Tammi tietää sen - olivat Turkka Malin kääntämiä uusia mustalaislauluja.. Toiset kaksi olivat vanhojen levytysten uusintaäänityksiä. Mielestämme TALJANKAn Parhaat-kokoelma ei olisi vastannut huutoonsa ilman lauluja Huopikkaat ja Kun kohdattiin. Nehän ovat seuranneet mukanamme aivan alkuajoista lähtien. Kun emme tekijänoikeudellisista syistä johtuen saaneet alkuperäislevytyksiä mukaan, päätimme tehdä nämä kappaleet uusiksi. Uudet versiot kertovat millaisina olemme vuosien varrella tottuneet esittämään näitä lauluja konserttilavoilla. Uusilla äänitteillä TALJANKAa säestivät Häkä Virtanen (basso), Petri Ikkelä (hanurit) ja Arska Himberg (percussiot) sekä Taya Tyrväinen (piano).

Vuonna 1999 Finnlevyn seuraaja Warner Music julkaisi kokoelma-CDn Huopikkaat levysarjassaan 20 suosikkia, joka koostui kahden ensimmäisen levymme äänityksistä. Tärkeimpiä niistä ovat omasta mielestämme Sininen huivi, Oi soudathan, Niin nuori olin kerran sekä Ja kuulee metsä hiljainen.  Barynja ja Eläköön rakkaus puolestaan taisivat olla aikaansa edellä. Ne edustavat venäläistä tšastuška-perinnettä, jolle ovat läheistä sukua suomalaiset rekilaulut, jotka Värttinä on laulanut maailmankartalle.

Vuonna 2001 ilmestyi TALJANKAn levy ZAIORI (Musicmakers). Yhtye oli 25 vuoden ajan tuonut maahamme lauluja, jotka ovat omissa kulttuureissaan korkeassa arvossa, mutta Suomessa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aivan vieraita. Useimpia ZAIORI-levyn lauluista voi pitää etnomusiikin evergreeneinä.

Zaiori-projektin primus motor oli pitkäaikainen hanuristimme Petri Ikkelä. Hän päätti sovittaa valitsemamme laulut siten, että pienen etnocombon ympärillä soi kamariorkesteri. Idea tuntui hyvältä, mutta sen toteuttaminen mahdottomalta. Mahdoton tuli mahdolliseksi, kun kuvaan astui Salonkiorkesteri Musikaalinen kapellimestari Juha Törmän johdolla. Ilman heidän pyyteetöntä innostustaan Zaiori ei olisi nähnyt päivän valoa.

Kim Kuusi teki 1970-luvun lopulla Finnlevyn kotimaista levytuotantoa johtaessaan päätökset kahden ensimmäisen albumimme tuottamisesta. Vuonna 2001 Zaiori julkaistiin Kim Kuusen ja Esa Niemisen Musicmakers-levymerkillä. Kehä oli kiertynyt umpeen. Zaiori -levyn musiikkia esitimme useissa konserteissa ensin Salonkiorkesteri MusIkaalisen ja sitten John Storgårdsin johtaman Lapin kamariorkesterin kanssa.   

Vuonna 2002 markkinoille tuli TALJANKAn joululevy SANTA LUCIA. Sille kokosimme joululauluja eri maista ja kulttuureista. Suomalaisten laulujen rinnalla soivat ranskalaisen, espanjalaisen, italialaisen ja saksalaisen joulun sävelet varjonaan angloamerikkalaisen joulun ristiriitainen tunnelma John Lennonin laulussa Happy X-mas. SANTA LUCIA -levyllä olivat mukana myös molemmat tyttäremme: Tuulevi laulajana ja Taija laulaja-pianisti-percussionistina. SANTA LUCIA on siis paitsi sisällöltään myös tekotavaltaan koko perheen joululevy sanan varsinaisessa merkityksessä. Perheen ulkopuolelta mukana olivat sovittajanakin toiminut Petri Ikkelä erilaisine harmonikkoineen, Ari kitaroineen, Eerik Siikasaari kontrabassoineen ja Arska Himberg percussioineen. Joulutunnelman kuorruttivat Heikki Hämäläinen (viulu) ja Kari Lindstedt (sello) sekä Timo Väänänen (sähkökannel).

Kesällä 2002 suomalaisen iskelmämusiikin konkari, lauluntekijä Esko Koivumies näki Taljankan esiintyvän Vihreät niityt –iskelmäfestivaalilla. Hän ehdotti levyä, joka sisältäisi suomalaisia originaali-iskelmiä esitettynä taljankalaisessa kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden hengessä. XANADU julkaisikin syksyllä 2004 albumin, jonka tuotantoidea oli "Taljanka-goes-iskelmä" ja työnimi välillä Iskelmäkaruselli, välillä Iskelmäaitta. Valmis CD kantaa nimeä KAKSI KUVAA RINNAKKAIN.  Nimikappaleen sävelsi Kerkko Koskinen Jukka Itkosen runoon. Sama kaksikko kirjoitti meille laulun ELÄMÄNLANGAT, joka oli kuin suora kuvaus meidän elämäntiestämme. Valitettavasti TALJANKAn musiikki oli 2004 jo de facto joutunut Yleisradiossa epäviralliselle kiellettyjen laulujen listalle. Niin jäi varjoon myös ELÄMÄNLANGAT. Onneksi se sai muutama vuosi myöhemmin uuden elämänlankansa, kun Katri-Helena teki siitä cover-version. Sen tuo hieno laulu totisesti ansaitsi.

Suomalaisen iskelmän auktoriteetti Maarit Niiniluoto sanoo, että suomalainen iskelmä parhaimmillaan on tanssittavuutta ja melodian tarttuvuutta. Itse asiasta kuultuna hän arvioi, että Taljankan levy KAKSI KUVAA RINNAKKAIN täyttää ilman epäilystä nämä tunnusmerkit. Mutta onko kyseessä siltikään iskelmä vai jokin ihan muu? Sen saa jokainen kuulija päättää itse. Albumin laulut ovat uusia, suomalaisia sävelmiä, joiden tekotapaan ja sovitustyyliin haettiin kaikupohjaa aavan meren tuolta puolen, jossa on se maa... Muistumia on espanjalaisista rytmeistä, argentiinalaisista tangokapakoista ja slaavilaisesta melankoliasta...

Lauluja KAKSI KUVAA RINNAKKAIN -levylle sävelsivät Kerkko Koskisen lisäksi Timo Tyrväinen, Esko Koivumies, Jukka Koivisto ja Kari Tuomisaari. Sanoittajat ovat Jukka Itkosen rinnalla Jorma Toiviainen, Mikko Perkoila, Kari Tuomisaari, Erkki Vuokila sekä Anja&Timo Tyrväinen.  Levyllä soittavat Timon ja Arin mukana Taija Tyrväinen (piano, urut, percussiot), Petri Ikkelä (harmonikat), Antero Jakoila (kitarat), Pentti Lahti (puhaltimet), Eerik Siikasaari (kontrabasso), Mika Koski (sähköbasso) ja Jan Sebastian (rummut).

Vuonna 2005 juhlimme 30-vuotiasta Taljankaa kahdella konsertilla Savoy –teatterissa. Silloin tuntui siltä, että olemme eläneet suuren osan elämästämme musiikkimme kannattamana. Myös Hesari huomioi näyttävästi merkkipäivämme.

Timo työskenteli Madridissa 1997-98 ja opiskeli iltaisin flamencolaulua Talegon de Cordoban johdolla. Siellä syntyi ajatus ohjelmakokonaisuudesta, joka kunnioittaisi Federico García Lorcan syntymän satavuotisjuhlaa 1998. Tuon projektin itsestään selväksi kivijalaksi tuli Lorcan 1931 julkaisema kansanlaulu­pohjainen laulusarja Canciones Antiguas Españoles.

Lorca järjesti ystävänsä säveltäjä Manuel de Fallan kanssa ensimmäiset cante jondo (flamencon syvä laulu) -kilpailut Granadassa 1922. Se oli ensimmäinen korkeakulttuurin käden­ojennus flamencolle, jota valtaväestö siihen aikaan piti sivistymättömien maalaismoukkien toisarvoisena musiikkina. Kun aikansa näkyvin runoilija ylisti runoissaan flamencokulttuuria asettuen syrjittyjen ja sorrettujen mustalaisten puolelle, silta flamencotaiteilijoiden ja Lorcan välille oli pystytetty ja se on vain vahvistunut vuosikymmenten kuluessa.

Lorcan laulusarjaa ovat esittäneet sellaiset maineikkaat klassisen musiikin tulkit kuin Victoria de los Angeles ja Teresa Berganza. Viime vuosina sarjan lauluja ovat kuitenkin esittäneet yhä useammin myös flamencoartistit omina tulkintoinaan. TALJANKAn ¡TARARA! -levyllä (TECD 103) kulkevat rinnan molemmat esitysperinteet. Osa lauluista on kääntynyt rytmiikaltaan ja säestykseltään flamencon suuntaan, kun taas osassa on säilytetty yleisespanjalaisen kansanlaulun tyyli.

¡TARARA! -levyn äänitykset alkoivat toukokuussa 1999 TALJANKAlle ehdotettua filmiprojektia varten. Hanke ei koskaan toteutunut ja jo äänitetty materiaali jäi pölyttymään arkistohyllyihin. Monta vuotta myöhemmin satuimme kuuntelemaan vanhoja C-kasetteja ja silloin tuntui, ettei tämä voi jäädä tähän. Päätimme viimeistellä materiaalin ja tehdä siitä levyn, vaikka kukaan muu ei asiasta välittäisi! Tarmonpuuskien väliin jäi taukoja niin paljon, että viimeiset äänitykset ajoittuivat heinäkuuhun 2006.

Vaikka seitsemän vuoden levytysprosessi oli pitkä, Lorcan laulujen tenho ei haalistunut. Ne eivät ole ajassa eläviä, tulevia ja meneviä "pieniä ilmiöitä". Musiikki, jonka juuret ovat kansan syvissä tunteissa ja kansanmusiikissa, on universaalia. Se kestää vuosien kulutuksen. Ja odotuksen.

Kaikista tekemistämme levyistä ¡TARARA! on kaikkein puhtaimmin itselle tehty. Jos ja kun se on koskettanut myös muita, se on ollut bonusta.

¡TARARA! -levyn kansitekstissä espanjalaisen kulttuurin syvällinen tuntija, Espanjan kuninkaan Felipe VI:n vuonna 2015 myöntämän Encomiendsa del orden de Merito Civil -kunniamerkin saaja ja Suomen ensimmäisiin flamencofriikkeihin lukeutuva Jyrki Lappi-Seppälä kirjoitti:

" ¡TARARA! on kunnianosoitus Lorcalle ja flamencolle, ensimmäinen laatuaan Suomessa, todellinen kulttuuriteko. Taljankan solistit Anja ja Timo Tyrväinen sekä säestävät muusikot ovat tosiaan tavoittaneet Andalusian sielun. Ahti Taposen sekä Anjan ja Timon oivaltavat sanoitukset tekevät vapaina tulkintoinakin täyttä kunniaa Lorcan muovaamille kansanlaulujen säkeille. Laulun 'Verde que te quiero verde' resitatiivissa saamme kuulla Kirsi Kunnaksen kauniin runosuomennoksen ('Unissakävijän romanssi') vuorottelevan Anja Tyrväisen riipaisevan espanjankielisen lauluosuuden kanssa. Anjan äänen tumma suggestiivinen sointi on tässä tenhoavimmillaan.
    Kun puhutaan flamencosta, on pakko puhua aivan erikseen myös kitaroista. Tällä levyllä suomalaisen flamencon kummisetä, perinteistä flamencokitarismia edustava Ari Salin kohtaa seuraavan sukupolven huippusoittajan Rauli Rantasen. Tuloksena on hienoja hetkiä mm. kappaleissa 'Viva Sevilla', 'Cuatro muleros' ja 'Pyhiinvaeltajat'. Toinen vieraileva kitaristi Juan Manuel 'El Chiqui' Jiménez Martín tuo mukaan tuulahduksen uusimmasta espanjalaisesta flamencosoitannasta, jossa näkyy selvänä jazzin ja latinomusiikin vaikutus ('Mieletön mustalainen', 'Verde que te quiero verde').
    Tunnustan aiemmin epäilleeni, voiko suomalainen flamencolaulaja koskaan täysin sukeltaa cante jondon syövereihin. Mutta viimeistään kuunneltuani Timo Tyrväisen pohjatonta tuskaa laulussa 'Näin kylillä puhutaan', minun on pakko tunnustaa, että duende voi saada esittäjän valtaansa myös täällä Pohjan perillä."

Vuonna 2010 TALJANKA täytti 35v ja juhli sitä paitsi konsertein myös julkaisemalla tupla-CDn, joka kantaa nimeä Tunteista tinkimättä, sointuja säästämättä. Valitsimme levylle ne äänitteet, jotka ovat mielestämme kestäneet parhaiten ajan lahjomatonta hammasta. Tupla-CDn ensimmäinen levy sai nimen Idän ihmemailla, kun taas kakkoslevy on Löytöretkillä lännessä.

Juhlalevyä varten teimme kaksi uutta äänitettä. Mä mistä löytäisin sen laulun aloittaa ykköslevyn. Tämän Grigorij Ponomarenkon säveltämän laulun kappaleen Anja löysi kesällä 1974 kielikurssilla Leningradissa. Samassa matkalaukussa suomeen tulivat Ponomarenkon säveltämät Huopikkaat, Sininen huivi ja Oi soudathan, jotka kaikki kolme levytimme uramme alussa. Tarkoitus oli tallentaa ensilevyllemme myös kappale Mä mistä löytäisin sen laulun. Olimme kuitenkin myöhässä ja jäimme kakkoseksi, sillä Toivo Kärki oli iskenyt silmänsä samaan kappaleeseen ja ehti tehdä siitä Merja Rantamäen laulamana suuren hitin. Nyt suljimme ympyrän ja levytimme hienon sävelmän, joka luisui käsistämme 40 vuotta sitten. Toinen uusi äänite on kunnianosoitus ystävällemme Kaj Chydeniukselle. Se on Aulikki Oksasen runoon sävelletty ikivihreä Puhu minulle rakkaudesta.

Vuonna 2015 TALJANKA juhlii 40 vuoden taivaltaan. Peruskokoonpanossa, joka on pysynyt muuttumattomana 35 vuotta, esiintyvät Anja Tyrväinen (laulu), Timo Tyrväinen (laulu, kitara) ja Ari Salin (kitara). Juhlakonserteissa lavalle astuvat myös Taija Tyrväinen (piano, percussiot), Petri Ikkelä (harmonikka, bandoneon) ja Eerik Siikasaari (kontrabasso).

Petri Ikkelä tuli TALJANKAn taikapiiriin vuonna 1987, Eerik Siikasaari vuonna 1991 ja Taija Tyrväinen 13-vuotiaana vuonna 1995. On ollut upeaa tehdä liki elämänmittaista yhteistyötä huippumusikaalisten ja luotettavien ystävien kanssa. Musiikkia on tehty tunteista tinkimättä, sointuja säästämättä. Se on yhtyeemme musiikillisen elämäkerran motto.

Vana, jonka TALJANKA on musiikin valtamereen jättänyt ja jättää, kirjaa meidän tutkimusmatkamme musiikinlajien maailmaan -- maailman musiikkiin.

Anja ja Timo Tyrväinen