Taljanka-yhtye on vuosien varrella poiminut ohjelmistoonsa aikamoisen musiikkiaarteiston. On slaavimollia, perinteisiä latinalaisamerikkalaisia melodioita ja vahvojen lauluntekijöiden lauluja Atahualpa Yupanquista lähtien, on eleganttia ranskalaista laulelmaa ja maanläheisempää espanjalaista. Tätä kaikkea saatiin runsas kattaus kaksi- ja puolituntisessa konsertissa, johon kasvoi lämmin ja lopuksi riehakaskin perhejuhlan henki vierailevine flamencokitaristeineen ja -tanssijoineen.
(HS 2008)

Taljankan suosio ei laannu.
(IS 1996)

Mieletön flamencolevy. Joillakin vapaa-ajan harrastukset kiteytyvät kulttuuriteoksi: Anja ja Timo Tyrväisen Taljanka-yhtye teki levyllisen Federico García Lorcan flamencoa ensimmäisenä Suomessa. Molemmat Tyrväiset laulavat hyvin. Sooloissa tunnetilat vaihtelevat murheen alhosta leikkisään romantiikkaan. Anja on lämmin, tumma mezzosopraano, Timo Korkea baritoni. Laulaessaan he tuottavat eräänlaisen abbamaisen soinnin.
(Gloria 2006)

Savuisena elokuun iltana lauluyhtye Taljanka laulaa Lorcaa Kosmoksessa Helsingissä. Taide on taas tullut kapakkaan, tunnelma on mahtava.
(Suomen Kuvalehti 2006)

Suosittu Taljanka -yhtye nojautuu yhä vahvasti laulavaan aviopari Anja ja Timo Tyrväiseen... Suomifolkista slaavilaiseen - mustalaismusiikkiin, ranskalaiseen chansoniin ja espanjalaistunnelmiin... Huopikkaat, Mä mistä löytäisin sen laulun, ... Sininen huivi ja... Kun kohdattiin ovat... jääneet suuren kansan sydämiin. Taljanka 36v on edelleen voimissaan. Sen voi hyvin havaita 2000-luvun puolellakin tehdyistä taltioinneista, joista viimeisimmät on julkaistu viime vuonna. Soitto ja tulkinta on sielukasta ja elämän makuinen huumori kuuluu näissä hengen tuotteissa. Livenä kirpakkaa menoa! (Rytmi 2011)

Taljankan uusi levy "¡TARARA! - Federico García Lorcan lauluja" on kunnianosoitus Andalusian musiikkiperinteelle sellaisena kuin Lorca ja Manuel de Falla loivat, keräsivät ja nuotinsivat sitä ennen toista maailmansotaa. Monet kappaleet ovat tuttuja flamencolevyiltä (Zorongo Gitano, Tarara, Café de Chinitas....),mutta Taljanka puhaltaa niihin omat tunnusomaiset sävynsä. On hienoa, että Taljanka on uskonut omaan tyyliinsä eikä ole sortunut flamencon matkimiseen, sillä nyt levylautasella pyörivä musiikki on aitoa. Ja aitoudesta puolestaan syntyy myös flamencoa. Toinen raita, Timo Tyrväisen suomenkielinen soleá "Näin kylillä puhutaan" on levyn flamencohetkistä riipaisevimpia, ja "Pyhiinvaeltajat" -bulerías (Los Pelegrinitos) hulvattomimpia.
(Letra 2006)

Pacon baarin, samoin kuin koko Granadan, sen legendaaristen kaupunginosien Albaicinin ja Sacromonten, tunelmat palautuvat elävästi mieleen, kun kuunteleen Timo Tyrväisen valitusta kappaleessa Näin kylillä puhutaan. Iskee Andalucian kaipuu. Taljanka on tehnyt kulttuuriteon julkaisemalla cd:llisen Federico garcía Lorcan lauluja. Valoisista tunnelmista innostuvat pitävät varmasti Viva Sevillasta tai nimikkokappaleesta Tararasta. Omiin ihastuksiini kuuluvat Verde que te quiero verde. Suoraan suoneen iskee myös Anja Tyrväisen esittämä Mieletön mustalainen.
(KL 2006)

Taljankaa pidetään elämänmakuisena yhtyeenä. Se luo hetkessä oikean tunnelman...
(Seura 2005)

Gripande tolkning. Speciellt fin blir stämningen i två mer tragiska nummer. I Kilpikonnan kehtolaulu kommer Anja Tyrväinens djupa sjöngröst till sin rätt, till stiligt pianoackompanjemang av dottern Taija Tyrväinen. Timo Tyrväinen står för en gripande tolkning av en tradionell soleá, Näin kylillä puhutaan. Soleá är en tradionell flamencostilart som ofta handlar on olycklig kärlek. Inget har förändrats i musiken utom sångens språk... De finska sångtexterna fångar träffsäkert innehållet i sångerna, som speglar livets realiteter, allt från diskvatten till tjurblod. Taljanka kommer så nära flamencons kärna man kan, om man framför den på finska.
(Hbl 2006)

Tyylikästä ja pariskunnan linjan mukaista tuotantoa. Löytyy tanssittavaa ja löytyy kuunneltavaa.
(Hitit 2004)

Skönt klingande julsånger. Julkonsert för hela familjen bjöd Taljanka på under söndagskvällen på Grand. Repertoaren bestod av julsånger från Italien, Frankrike, Amerika och Ryssland, med mera förutom våra egna finska julsånger. Evergreen som Sylvias julsång, Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt, Happy X-mas blandades med mindre kända men inte desto mindre smäktande sånger som Det mörknar ute, Kristus är född, eller den ganska nya julsången av Pekka Simojoki, Tulkoon joulu.

Konserten spände över många olika känslofält; rytmiska, snabba, långsamma, smäktande, moderna eller äldre julsånger. En rysare var Franz Schuberts Ave Maria, som egentligen inte ens är en julsång, men otroligt vacker, och Anja Tyrväinen sjöng den med mycket känsla. Med så musikaliska föräldrar är det inte så märkligt kanske att döttrarna också fått musiken i blodet. Duktiga musiker med utstrålning och karisma.

"Verkligen kiva program", "En härlig konsert", det var idel superlativer när kvällens publik nöjda steg upp ur sina bänkar för att åka hem igen.
(Borgåbladet 2002)

"Olen kutonut kuuta ja kirjaillut tähdet, taivas jää kesken, jos sinä lähdet." Anja ja Timo Tyrväisen duettona laulama Elämänlangat on suorastaan huikean kaunis rakkaudentunnustus, oikea häälaulu. Sanat siihen on tehnyt Jukka Itkonen ja tarttuvan sävelen Kerkko Koskinen. Itkosen tekstejä on paljon Taljanka-yhtyeen uudela levyllä Kaksi kuvaa rinnakkain (Xanadu), joka on musiikkia "aikuisilta aikuisille", kuten Timo Tyrväinen sanoo. Anja Tyrväisen heleä ääni antaa tunnistettavan sävyn Taljankan musiikille, jossa nytkin on kaikuja kaikialta maailmasta.
(Gloria 2005)

Taljanka-yhtye on rutinoitunut esiintyjä. Yhtye osaa luoda oikean tunnelman: hetkeen keskittymisen, joka rauhoittaa ja vie kuulijan kiireet mennessään. Eri variaatiot yhtyeen kokoonpanossa elävöittävät ohjelmaa. Tunnelmat vaihtuvat, mutta sopivaan tahtiin. Mukana ovat oleellisina osina myös eläytyminen ja rytmi, jouluisessakin musiikissa. Tällä kertaa kokoonpano muodostui koko perheestä, vanhempien lisäksi mukana musisoi kaksi tytärtä. Kaikki lauloivat taustoja, neljästä laulajasta kolmea kuultiin solistina ja Timo Tyrväinen säesti kitaralla. Lisäksi Taija ja Tuulevi Tyrväinen soittivat luontevasti vaihdellen koskettimia, lyömäsoittimia ja kastanjetteja. Vanha ranskalainen joululaulu lyömäsoittimineen oli hieno esitys.

Hyisen helmikuisen viiman vastapainoksi kuultiin lämmintä tunnelmointia ja tulisia rytmejä Lapin kamariorkesterin ja Taljanka-yhtyeen yhteisessä konsertissa. Taljanka-yhtye on selvästi hioutunut soittamaan yhdessä joten myös kamariorkesterin ja John Storgårdsin kanssa oli nopeasti löydetty yhteinen sävel. Laulajia Anja ja Timo Tyrväistä kuultiin enimmäkseen yhdessä, mutta myös erikseen. Varsinkin näiden laulajan yhteislaulun yhteensointuvuus säväytti, suorastaan loisti, vaikkapa laulussa Ei koskaan sunnuntaisin. Kokonaisuutena koskettavin esitys oli Nousee päivä, laskee päivä musikaalista viulunsoittaja katolla. Sovitus oli nautittavan rikas ja laulajien äänet herkän soinnukkaat.
(Lapin Kansa 2001)

Anja ja Timo Tyrväisen laulun yhteen sointuvuus on nautittavaa. Anjan äänen väri on tumma ja kiehtova eikä kai voi olla Taljankan konserttia ilman Anjan bravuurinumeroa Huopikkaat, jotka löytyivät venäläisen pakkasukon jaloista. Anja ja Timo Tyrväinen tulkitsivat ansiokkaasti harvoin kuullun Jean Sibeliuksen Sakari Topeliuksen runoon säveltämän Jo joutuu ilta (Det mörknar ute).    (Lapin Kansa 2002)

Taljanka menestyi: Yhtyeen 'uusi tuleminen' näköjään sijoittui oikeaan saumaan ja osoitti, että ranskalaisilla ja slaavilaisilla lauluilla riittää kuulijakuntaa Suomessa. Yhtyeen konsertti oli melkoinen menestys: sali täyttyi lisäpaikkoineen äärilleen ja viime hetken saapujat jäivät ulkopuolelle.
(IS 1986)

Eipä arvaisi, että Lapin kamariorkesterin konsertissa pääsisi kuulemaan encorena Säkkijärven polkan! Kevyt ohjelmisto oli houkutellut paikalle satamäärin uusia kasvoja. Mukana oli sentään myös vakioyleisöä todistamassa miten John Storgårdsin jalka vippasee rumban tahdissa. Eikä tällaista viihdekonserttia olekaan mitään syytä katsoa alaspäin, päinvastoin - nykyisenä syntetisaattoreiden ja rumpukoneiden aikana on aina kulttuuriteko esittää viihdettä oikean orkesterin voimin. Anja Tyrväisen tumma ja kohtalokas ääni syttyi parhaaseen hehkuunsa hänen tulkitessaan Edit Piafin kuuluisimpia kappaleita.
(Kaleva 2001)

Pedro Hietanen kertoi innostuneensa yhtyeestä, koska 'se pystyy esiintymään vaikka kuusen oksalla'. Eikä sinne tarvitse kantaa kymmeniä äänilaitteita ja silti se onnistuu ja yleisö on tyytyväinen. Tällaisia bändejä ei Suomessa ole.
(IS 1987)

Taljanka menestyi: Yhtyeen 'uusi tuleminen' näköjään sijoittui oikeaan saumaan ja osoitti, että ranskalaisilla ja slaavilaisilla lauluilla riittää kuulijakuntaa Suomessa. Yhtyeen konsertti oli melkoinen menestys: sali täyttyi lisäpaikkoineen äärilleen ja viime hetken saapujat jäivät ulkopuolelle.
(IS 1986)

Anja Tyrväisen äänessä on hehkua ja tunnevoimaa, joka tuntuu suorastaan vaativan dramaattista materiaalia. Väkevä rytminen mukaansatempaavuus syntyy usein jo kahden kitaristin (Ari Salin, Timo Tyrväinen) yhteissoitosta. Kun sille tekevät seuraa toisaalta riehakas esitystyyli ja toisaalta haikeansuloiset, melankoliset melodiat, yhdistelmä on tehokas. Taljanka osaa seuloa kokoonpanolleen sopivia lauluja ja tietää tarkalleen, mikä resepti toimii.
(HS 1988)

Elämänmakuista viihdettä. Taljankan Anja Tyrväinen sai ääneensä ja esityksiinsä sitä aitoa slaavilaisuutta, joka solulla laulussa elämistä. Täysi salillinen yleisöä näytti viihtyvät hyvin. Ja miksipä ei. Hortto Kaalojen ja Taljankan yhteisesityksissä oli paikoin pakahduttavaa tunnetta kuin Emil Lotianun moldavialaiselokuvissa konsanaan. Ja rytmi mukaansatempaavine kiihdytyksineen oli jotain muuta kuin suomalainen tangolaahustus tai taivaskanavien suoltama discomusiikiksi kutsuttu varstanjytke. Mieluummin mustalaismusiikkia se on sentään aito asia.
(Karjalainen 1988)

Ihmissielun melankoliset tunnelmat, kaipuu, intohimo, sorretun valitus hallitsivat hienolla tavalla konserttia, jossa venäläiset mustalaistaiteilijat Nora ja Mihail Ivanov esiintyivät suomalaisen Taljanka yhtyeen vieraina...Taljanka yhtye on linjaltaan hatunnoston arvoinen. Yhtye esitti ns. maailmanmusiikkia aikoja ennen kuin koko termiä oli lännen levy ja konserttimarkkinoilla keksittykään...Yhteisesitys venäläisestä kansanlaulusta 'Oi niitä aikoja' päätti onnistuneen illan.
(US 1991)

Tulkinnoissa ei ole moittimista: tuskin mikään muu yhtye Suomessa pystyy vastaavaan tällä hetkellä.
(Folk & Country 1990)

Kuuman veren hehkua. Taljanka yllätti iloisesti verevillä mustalaistulkinnoillaan. Anja Tyrväisen tummassa lauluäänessä oli sopivasti värisevää tunnelmointia ja tarpeellista paisuttelua. Kahden kitaran yhdistelmä (Timo Tyrväinen ja Ari Salin) toimi hyvin, ja etenkin Salin osoitti kitaroinnissaan todellisen virtuoosin otteita.
(Karjalainen 1995)

Harvoin voi esikoislevystä sanoa niin vilpittömästi kuin aion tehdä: se on kokonaisuudessaan ehyt, monipuolinen ja ammattitaitoinen. Samalla se on kiistaton läpilyönti Anja Tyrväiselle, jonka vuoroin herkän lyyrinen, vuoroin riehakkaan temperamenttinen ääni soi kauniimmin kuin kullan kuiskaus aamuyön sinessä.
(IS 1998)

Että yrmeän kriittisesti musiikin maailmaan suhtautuvan toimittajan laulusolistien suosikkilistalle nousee uusi nimi, se on itsellekin yllätys. Samaan riviin, missä on ennestään Taru Valjakka, Arja Saijonmaa, M.A.Numminen ja Martti Talvela, nousee haastavasti Anja Tyrväinen.
(Apu 1978)

 

 

Mieleeni on jäänyt erityisesti konsertti Helsingissä: Klubi illan parhaimmassa vaiheessa ilmestyy lavalle vielä silloin tuntematon Taljanka yhtye. Kolme miestä, temperamenttinen, pitkähiuksinen nainen sekä hanurin, kitaran mandoliinin ja tamburiinin soitto pyöräyttävät yleisön hetkessä hurjaan musiikkiin. Tummat hiukset valloillaan nainen heittää kättään, rummuttaa jaloillaan lattiaa, hihkaisee, pyörähtää. Juroksi tunnettu suomalaisyleisö hakkaa pian käsiään, hihkuu ja huutaa bravoota. Moiseen riemuun onnistuvat meidät irrottamaan tavallisesti vain ulkomaiset huippuesiintyjät. Nyt meidät pehmittää tuntematon kotimainen yhtye ja ennen kaikkea tuo villinä päätään viskova laulajatyttö.
(MN 1978)